sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Joulukuun ensimmäinen

Meillä on ollut käytössä useampana vuonna itse tekemäni joulukalenteri. Tänä vuonnakin kaivoin sen hyvissä ajoin esille, kunnes muistin, että liian pienet lokerot ovat huonot. Niihin ei oikein mahdu mitään ja niistä on hankala kaivaa yllätystä esille. Onneksi joulukoristeiden joukosta löytyi myös yksi toinen joulukalenteri, joten päätimme käyttää sitä tänä jouluna. Järjestelimme keskimmäisen kanssa sydämen- ja tähdenmuotoiset pussukat järjestykseen ja ripustimme joulukalenterin portaikkoon.


Meillä on aiempina vuosina joulukalenterista tullut jotain pieniä leluja (kirpputorilta ostettuja), jouluisia tehtäviä, esikoiselle kauneudenhoitojuttuja ja tietysti aina joku pieni herkku. Näille on tullut yhtäkkiä hintaa aika paljon, varsinkin kun luukun avaajia on kolme.


Tänä vuonna esikoiselle ostettiin suosiolla kaupan Oreo-joulukalenteri ja pikkupojille päätettiin laittaa joulukalenteriin pikkuherkkujen lisäksi Ryhmä Hau-palapelit.  Luukuista löytyy 6-7 palaa kerrallaan ja niistä muodostuu kolme erilaista palapeliä. Kehittävää yhdessä tekemistä, josta on iloa luukkujen avaamisen jälkeenkin. Onhan se aina itsellekin kutkuttavaa seurata lasten ilmeitä ja reaktioita joulukalenterin luukkuja avatessa. Mitäpä sitä ei lasten ilon ja onnen eteen tekisi. 


Äidin joulukuun ensimmäisen päivän perinteisiin puuhiin kuului joulutähtien esille laitto, jonka tein kyllä jo lauantaina. Ihmettelen joka vuosi sitä, miksi jouluvalojen johdot ovat niin lyhyitä, että saa aina miettiä, miten ikkunavalot saa nätisti laitettua esille. Meillä kun ei pistokkeita ikkunoiden yläpuolella ole. Nyt onneksi esille laitto sujui kohtuullisen mutkattomasti ja pistokkeellisilla jatkojohdoilla saan valot helposti sammutettua yöksi ja kytkettyä taas aamulla päälle. Kuvissa kyllä näkyy, että johtovirityksiltä ei ole voinut välttyä. 


Illalla piti tietenkin sytyttää ensimmäinen adventtikynttilä ihanaan Puinen adventtikynttelikköön. Tästä se joulun odotus alkaa! 


-Mari








sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Väsyttävä arki

Eikös työtä tehdä elämistä varten eikä eletä työtä varten? Vai onko työ sinun koko elämäsi? Ehditkö ja jaksatko arkena tehdä muutakin mielekästä kuin vain töitä? Miten sinun viikonloput sujuvat?

Tällä hetkellä minä elän työni puolesta vuoden toiseksi kiireisintä aikaa. Puhe siitä, että opettajilla olisi lyhyet työpäivät on täyttä puppua. Tällä hetkelläkin, näin sunnuntaipäivänä, takaraivossa tykyttää ensi viikolla tehtävät työt. Pitäisi ja pitäisi… Muista sitten… Tee ja hoida se… Tämä ja tuo palaveri… Huhhuijaa!

Tykkään työstäni, mutta tuntuu, että en ehdi muuta tehdä. Töitä en tietoisesti kotiin tuo, mutta sunnuntaina ajatukset alkavat väkisin kääntyä seuraavan viikon töihin. Viikolla illat menevät perheen kanssa ja arjen pyöritykseen sekä sohvalla reporankana maaten. Harvoin jaksan mitään muuta tehdä. Kun perjantai koittaa, alan stressaamaan kotitöistä. Pitäisi siivota, käydä kaupassa, touhuta jotain kivaa lasten kanssa, ulkoilla, liikkua… Alkaa vapaa-ajan suorittaminen. 

Yksinkertaisesti en vaan jaksa. Siirrän siivousta koko ajan seuraavalle päivälle, kunnes koti alkaa näyttää siltä kuin täällä asuisi Kiljusen herrasväki. Onneksi sentään perheemme isäihminen jaksaa ulkoiluttaa ja touhuta lasten kanssa, kun itse hakeudun sohvalle. Ulkoilua ja liikkumista vastaan kehittelen erilaisia tekosyitä. Samalla omaa saamattomuutta surkuttelen ja huojennan oloani suklaalla. Samantien tulee paha mieli, kun sielujeni silmin näen, kun takapuoli leviää. Argh! Mistä löytää tasapaino tähän kaikkeen?!

Olen kuullut, että vanhempien pitäisi olla itsekkäitä, jotta he jaksavat tässä työn ja perhe-elämän ristiaallokossa. Pitäisi ensisijaisesti pitää huolta itsestä, jotta jaksaa huolehtia muista. Tällä hetkellä tuntuu, että en ehdi palautua työviikosta viikonlopun aikana. Lauantai menee suorittamalla edellisen viikon rästiin jääneet kotityöt. Sunnuntaina puuhastelen jotain kevyttä mistä milloinkin saan mielihyvää. On se sitten leipominen, blogin päivittäminen, sisustaminen tai vain oleilu. Missään muualla kuin kaupassa en oikein jaksa käydä koko viikonlopun aikana. Elämä on neljän seinän sisällä. 

Jotain pitäisi asialle tehdä, mutta mitä? Palkata siivooja? Palkata viikonlopuksi lastenhoitaja? Hakea sairaslomaa? Mennä terapiaan? Aikatauluttaa vapaa-aika tarkemmin? Sulkea silmät kaaokselta? Lähteä reissuun viikonlopuksi? Nukkua paremmin? Syödä terveellisemmin? Aloittaa uusi, mielekäs harrastus? Nukkua päiväunet? Lukea jokin elämänhallintakirja? Itsensä hemmottelu? Varmaan kaikkea tätä, mutta kun aloittaminen ja toimeen ryhtyminen tuntuu tällä hetkellä niin vaikealta. 

Onko sinulla jotain hyvää vinkkiä työn, perhe-elämän ja oman vapaa-ajan tasapainottamiseen? Otan ilomielellä kaikki vinkit vastaan! 

-Mari





sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Joulu - joulujuhla vai jouluaika?

Meillä on Suomessa onneksemme neljä vuodenaikaa. Oletko huomannut, että viime vuosina syksyn ja talven väliin on ilmestynyt uusi vuodenaika - jouluaika. 

Se, että aiemmin kauppoihin on tullut joulukarkit ja -koristeet myyntiin heti halloweenin jälkeen on ollut vielä ihan ok, mutta se, että joulua tunnutaan juhlittavan jo entistä aiemmin ja aiemmin jo marraskuussa, on minusta surullista ja älytöntäkin. Lähikaupoissa raikaa joululaulut marraskuun alusta lähtien, glögi- ja piparitarjoiluihin törmää tuon tuosta ja sosiaalinen media on täynnä joulukuvia joulukuusineen - marraskuussa. 

Tajusin eilen, että jouluhössötys oli tarttunut myös minuun. Viime viikkoina on postilaatikkoon tipahdellut lelulehtiä ja olen ollut jo hieman hädissäni, että kohta emme ehdi tehdä lasten kanssa lahjalistoja pukille. Pari päivää sitten tuli myös paikallislehden sponsoroima joulukalenteri. Meidän 5-vuotias olisi jo kovasti halunnut avata ensimmäisen luukun. Muistutin hänelle, että nyt on vielä marraskuu ja ensimmäinen luukku avataan vasta parin viikon päästä. Eihän 5-vuotias ymmärrä vielä ajan käsitettä, joten näytin hänelle konkreettisesti kalenterista milloin on joulukuun 1.päivä. Silloin tajusin myös itse, että nyt tosiaan on vasta marraskuun puoliväli eikä meillä ole vielä mitään kiirettä lahjalistan tekemiseen! 

Oikeasti olen todellinen jouluihminen. Minusta joulu on ihana juhla ja koko joulunaika on maailman parasta aikaa. Tykkään laittaa kotiin maltillisesti joulukoristeita, hankkia läheisille lahjoja ja myös puunata kotia joulua varten, vaikka joulu tulee kyllä vaikkei joka paikka kiiltäisikään putipuhtaana ja kaapit pursuaisivat tavaraa. Jouluna saa hyvällä omalla tunnolla ottaa iisisti, syödä vatsansa pullolleen hyvää ruokaa ja ehkä jopa herkkujakin, fiilistellä kiireettömistä aamuista ja nauttia iltaisin hämyisessä kynttilänvalossa kuumaa glögiä. On myös kiva käydä iltaisin kävelyllä ja katsella, kun ihmiset ovat laittaneet valoja pihoille, hikoilla hiihtolenkillä kauniin talvisessa postikorttimaisemassa ja ennen kaikkea viettää aikaa rakkaiden kanssa.

Joulun odotus alkaa meidän perheessä joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun avataan joulukalentereista ensimmäiset luukut. Joka adventtisunnuntai kynttelikköön syttyy lisää kynttilöitä. Itsenäisyyspäivänä olen ruukannut leipoa ensimmäiset tortut ja piparit. Joulun odotuksen jännitys kuplii vatsanpohjassa, kunnes lasten odotus huipentuu joulupukin vierailuun jouluaattona. Meidän perheessä valmistaudutaan vähitellen joulun viettoon ja osa näistä perinteistä on lapsuudenkodistani peräisin. Haluan samalla omalta osaltani siirtää myös näitä perinteitä omille lapsilleni. 

Joulukoristeita ei meidän kodissa näy vielä marraskuussa. Hieman olen selaillut Pentikin uutta joulukuvastoa ja se antaakin hyvää inspiraatiota joulun sisustukseen, mutta tällä hetkellä halusin tuoda kotiin vielä pehmeää ja talvista ilmettä vaihtamalla syksynväriset sohvatyynyt neutraalimpiin, lepakkotuoli sai päälleen lampaantaljan ja vaihdoin muutaman kynttilätelineen talvisemman oloisiin. Jossain vaiheessa lisään pattereilla toimivia valosarjoja antamaan valoa pimeään marraskuuhun. Tänä vuonna tosin marraskuu on ollut valoisa auringon pilkahdusten sekä aikaisin tulleen lumen ansiosta. Toisaalta luminen maisema ja pimeys tuo joulumaista tunnelmaa, joka saattaa hämätä ihmisiä luulemaan, että nyt on jo joulukuu.

Minusta joulu on kokenut inflaation ja se on surullista. Tuntuu, että on unohdettu joulun juhlimisen todellinen syy tämän joulufiilistelyn tai paremminkin hössötyksen keskellä. Tähän on myös osasyynä kulutushysteria, jossa kuluttajalle annetaan mielikuva siitä, että onnellista joulua ei tule ilman valtavia määriä tavaralahjoja. Osta, osta osta, kuluta, kuluta, kuluta! kaikuu korvissa väkisinkin. 

Minulla on suoraan sanottuna petetty olo. Yritä tässä nyt sitten suodattaa ja nauttia joulun odotuksesta, sitten kun sen aika on, kun tuntuu, että joulu on mennyt jo aikaa sitten. Olenko yksin ajatusteni kanssa? Onko sinun mielestäsi joulu kokenut inflaation? Mitä mieltä sinä olet? 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

-Mari



















lauantai 16. marraskuuta 2019

Vaatekaapin siivous

Jossain vaiheessa syksyä törmäsin netissä termiin kapselivaatekaappi. Idea on pääpiirteissään siinä, että lajittelee omat vaatteensa käyttötarkoituksen mukaan. Jokaisessa kapselissa pitäisi olla vain sellaisia vaatteita, jotka sopivat keskenään yhteen. Tämä idea alkoi kiehtomaan minua, koska oma vaatekaappini on ajoittain totaalisen sekasorron vallassa ja sieltä mieluisien vaatteiden löytäminen on hankalaa. 

Lajittelin vaatteet neljään eri kapseliin: työ-/ paremmat arkivaatteet, kotivaatteet, urheiluvaatteet sekä kausivaatteet. Kausivaatteet sisältävät osaksi myös urheiluvaatteita, mutta tällä hetkellä tässä kapselissa on eniten kesävaatteita. Nämä vien varastolle säilöön ja keväällä tuon nämä vaatteet takaisin vaatekaappiin ja vien vastaavasti paksuimmat villapuserot, fleecet, villakerrastot ym. varastoon. Näin vaatekaappi ei pursuile sillä hetkellä käyttämättömiä vaatteita. 

Työni ei vaadi sen kummempia työvaatteita, mutta tykkään pukeutua töihin siististi. Muutamat farkut, paremmat legginssit, neuleet, villatakit, tunikat ja mekot kuuluvat tähän kapseliin. Kotikapselissa on haituvaisemmat legginssit ja jo vähän parhaat päivänsä nähneet paidat, collegehousut ja mekot. En kuitenkaan vielä halua näitä heittää kierrätykseen, joten ne kelpaavat vielä hyvin kotiin ja mökkireissuille. 

Tilaa vaatekaappiin sain pystyviikkaamalla osan vaatteista pieniin kestokasseihin. Siivouksen yhteydessä heitin myös tavoitefarkkuni ja mekot kierrätykseen. En halua, että ne olemassaolollaan muistuttavat minua jatkuvasti tekemättömistä treeneistä. Muistutuksia löytyy muualtakin, joten kaikki turha ja negatiivisen tunteen aiheuttama sai huutia. 

Vaatteiden kapselointi vaati konkreettisen karsimisen lisäksi myös ajatusmaailman muuttamista ja tiedostamista. Esimerkiksi ennen olen viikannut kaikki paidat yhteen kasaan, nyt minulla onkin kotipaitakasa sekä työpaitakasa. Vaatteita näissä kasoissa ei kuitenkaan ole yhteensä yhtään sen enempää kuin ennen, vaan nyt ne on paremmin hallittavissa, kun tiedän mitä missäkin kasassa on.

Nyt, kun vaatekaapissani on vain sellaisia vaatteita, joista tykkään ja jotka saavat minut hyvälle tuulelle, aamun lähdöt nopeutuvat. Minun ei tarvitse joka aamu penkoa kaappia ylösalaisin tai pukea ja riisua montaa eri asuvaihtoehtoa löytääkseni sille päivälle mieluisan asun. Myös reissuun pakkaaminen helpottuu. Oman tyylini hahmottaminen on myös helpompaa, kun näen melkein yhdellä silmäyksellä minkälaista vaatetta omistan. Jos jotain uutta vaatetta haluan jossain vaiheessa hankkia, niin nyt minun on helpompi muistaa mitä kaapista jo löytyy. Näin vältyn hutiostoksilta ja rahan tuhlaukselta. Tällä hetkellä ostoslistalla on mustat siistit housut sekä mekko, joka sopii melkeinpä tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Nyt vaatekaappini on siisti ja toimiva ja nyt jopa odotan, että pääsen omalle vaatekaapille valitsemaan päivän asua! 

-Mari